On luonnollista, että pidämme itseämme tärkeinä – jokaisella on tämä tunne. Ellemme tietoisesti kiinnitä siihen huomiota, emme helposti katso asioita toisen näkökulmasta. Kun olemme kiireisiä, emme ehkä halua kenenkään puhuvan meille. Kun uskomme olevamme oikeassa, saatamme toivoa, että toinen olisi vain hiljaa. Usein näemme vain itsemme. Ja ennen kuin huomaammekaan, saatamme olla aivan yksin. Tässä piilee itsekeskeisyyden vaara. Pohditaanko yhdessä, miten voisimme välttää tämän ja mitä voisimme tehdä toisin?
Nuorena ja täynnä energiaa, kun kaikki sujuu hyvin, saamme helposti harhan, että selviämme omillamme. Mutta jokaisella on kokemus, kun terveys heikkenee tai kohtaa vaikeuksia, ja vasta silloin huomaa, kuinka tärkeää on perheen ja ympäristön tuki. Ihminen ei pärjää yksin – me tarvitsemme toisiamme. Siksi on tärkeää elää siten, että pidämme yhtä lailla huolta itsestämme ja toisista.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa kiirehdimme, saatamme huudahtaa: “No niin, tee jo!” tai “En halua!” tai “Ei kiinnosta!” Kun eteeni osuu hiljaa kävelevä ihminen ja ärsytys nostaa päätään, se on äärimmäistä itsekeskeisyyttä. Siinä hetkessä on siirryttävä ajatuksessa kohti molemminpuolista kunnioitusta.
Avain on tunnistaa toisen ihmisen sydämen ääni. Vaikka et tarvitsisi nyt tarjottua apua, jos tunnet toisen tahdon hyvyyden, voit vastata lempeästi: “Kiitos – nyt en tarvitse.” Jos joku kävelee edessä hitaasti, voit kulkea ohi hiljaa ja tarvitsematta painaa omaa tahtoa. Älä pakota ajatuksiasi, vaan anna myös toisen ilmaista itseään. Kuuntele.
Ideaalitilanteessa vuorovaikutus ei perustu siihen, että toinen vain sallii hänen oman tahtonsa – sen sijaan kumpikin huomioi toisen. Tällaisesta suhteesta kumpuavat aidot tunteet ja välittäminen. Kun elämme muiden rinnalla kunnioittaen sekä itseämme että heitä, huomaat pian, että ympäriltäsi löytyy enemmän tukea ja elämä tuntuu rikkaammalta kuin elää pelkästään itseä varten.
Oyamanezunomikoton ilmoitus:
Ihminen, kun hän valaistuu totuuden ymmärtämisessä minun käsissäni hän hän arvostaa tätä elämän hetkeä.
Kun sydämessä on selkeä elämän suunta, mieli on rauhallinen ja kirkas, ja unelmien kanssa voi elää.
Tämä on totuus, jonka sanansaattaja Tomomarusai on kokenut ja välittää seuraajilleen.
Tomomarusai-sensei, joka arvosti ihmisten ja esineiden mieltä ja hyväksyi kaikenlaiset ihmiset, toivoi aina toisten onnea. Hänen asenteessaan on runsaasti vinkkejä siihen, miten elää tavalla, jossa sekä minä että toinen ovat yhtä lailla keskiössä. Kannetaan eteenpäin tämä rakkauden täyteinen elämäntapa.