Muutto

Lukuisien yleisöstä tulleiden toiveiden johdosta Meidojen Vapautusrintama on päättänyt siirtää bloginsa pois japanilaiselta blogialustalta lukijoille tutumpaan ympäristöön.

...Tai niin haluttaisiin sanoa, mutta todellisuudessa ameblo oli vaan ihan liian hankala. Kun saa joka ikisen postauksen kanssa tapella hyvän aikaa saadakseen yksinkertaiset rivinvälit toimimaan, sitä alkaa väistämättä miettiä koko homman järkevyyttä.

Ameblosta saatiin siirrettyä kaikki kirjoitukset uuteen ympäristöön, mutta kommentteja valitettavasti ei.

Jatkossa blogin löytää osoitteesta http://maidlib.wordpress.com

Maid-puvun merkitys

Maid-asun merkitystä asiakkaalle yleensä liioitellaan. Maid-kahvilassa vallitsee illuusio, ei fantasia. Illuusio henkilökohtaisesta palvelusta ei vaadi mitään tiettyä vaatetta, vaan se onnistuu vähän missä tahansa vaatteissa, kunhan ne on muuten nätit. Esimerkiksi vähän mikä tahansa univormu käy. On nähty maid-kahvilan tapaan toimivia paikkoja, joissa tarjoilijoina on nunnia, hoitsuja, lentoemäntiä, animehahmoja tai famiresu-ravintolan tarjoilijoita. (Mitenhän tätä jälkimmäistä oikein markkinoidaan: "tarjoilija-kahvila"?)

Maid-puvut maid-kahvilassa eivät siis olekaan ihan niin itsestäänselviä kuin mitä aluksi luulisi. Mutta joku selityshän sille on oltava, miksi niin monet kahvilat ovat nimenomaan maid-kahviloita. Brändääntyminen vaikuttaa asiaan: maid-kahviloilla on maine hyvän palvelun kahviloina, joten asiakkaat tietävät mitä niistä odottaa. Mutta jo ennen maid-kahviloita oli cosplay-kahviloita, joissa oli lähes sama palvelutaso, eikä niistä tullut ikinä samanlaista ilmiötä.

Jotta vastaus selviäisi, pitää asiaa ajatella muualtakin kuin asiakkaan näkökulmasta. Nimittäin, maid-puku ei ehkä olekaan niin tärkeä asiakkaalle kuin mitä se on tarjoilijalle. Hyviä tarjoilijoitahan on tunnetusti vaikea löytää. Harvalla ihmisellä on luonnostaan niin kova miellyttämisenhalu, että luonnostaan jaksaa hymyillä koko päivän asiakkaille. Maid-kahviloilla on tähän salainen ase: roolileikki.

Rooliin asettautuminen ei ole pakollista meidolle, mutta se auttaa huomattavasti. Pukeutumalla maid-pukuun tarjoilija valmistaa itseään roolia varten. Puku auttaa häntä siirtymään pois arkiminästään ja astumaan ehdottomasti herraansa tottelevan palvelijan rooliin. Roolissa häntä ei kyllästytä eikä väsytä, sillä eihän tällaiset asiat kuulu täydellisen palvelijan olemukseen. Niiden sijaan hän on aina iloinen ja energinen.

Maid-puku on siis oleellinen paitsi asiakkaiden viihtymisen, kuin myös tarjoilijoiden kestämisen kannalta.

Tracon

Tracon oli ja meni. Meidojen Vapautusrintaman kannalta kiinnostavinta tapahtumassa oli Desuconin huone. Olivat nimittäin luvanneet tarjota "hieman esimakua tulevista maid-asuista".

Huoneessa olikin sitten yksi meido istumassa pöydän takana lipunmyynnin vieressä. Siinä istua kökötti. Kökötti vain istuen, ilman mitään palveluhalua. Palvelut kaikki poissa olivat, poissa kuin natsien valta. Natsit vallassa Desuconissa ovat. Desuconin natsit istuvat pöydässä meidojen kanssa. Siellä piirtelevät hakaristejä meidojen alastomiin vartaloihin. Ei! Ei alastomiin vartaloihin JUMALAUTA!! Kasvoihin! Kasvoihin piirtelevät hakaristejä, pilaavat meidojen kauneuden...

...lääkkeet...

Puvusta voisi sanoa: muuten ihan kiva, mutta mitä ihmeen marjoja siinä oli? Jotain mansikoita, koska Café Ichigo? Mauttomuuden kruunasi selkäpuolelle kiinnitetty, koko selän peittävä Desucon-juliste. Onko meidot nyt sitten mainostelineitä? Immersion se ainakin rikkoi täydellisesti.

Traconin esityksen perusteella Desuconin maid-kahvilaa kohtaan tunnettu varovainen optimismi alkaa kääntyä kyynisyydeksi: sitä samaa huttua sieltä on odotettavissa kuin aikasemmistakin.